Kaarina Tiili
Kaarina Tiili
Kaarina Tiili
Suo. Hillervo Laurila
Heinäseipäät Hillervo Laurila
Aamuvoimistelu. Hillervo Laurila
Hillervo Laurila
Hillervo Laurila
Kaksoset Rebekka Pietiläinen
Punamekko Pirkko Kuittinen
Putous. Hillervo Laurila
Pöllö. Hillervo Laurila
Anita Kinnunen
Mullikka. 2011 Anita Kinnunen
Yön uhka, 2010, Anita Kinnunen 
Jo vaalenee. Kaarina Tiili
Kaukana metsän takana. Kaarina Tiili 
Riihi keväällä. 1992 Kyllikki Kettunen
Kukka sininen. Timo Simola
Veivi. Timo Simola
Markku Leppänen
Markku Leppänen
Kaarina Tiili
JOULUKYLÄN TARINA
Kaukana Pohjoisessa Korvatunturin pohjoisimmassa kolkassa sijaitsee kylä nimeltään Joulu.
Koko vuoden kylässä on vallinnut tasainen hyörinä joulua ajatellen.
On Jouluaatto, kylän suuressa kirkossa palaa valot ja enkelikuoro virittelee viimeisiä harjoituksiaan, kun kylän raitilta kuuluu iloinen pikku Tiinan hihkuminen hii- hii- nyt se tulee . Kaikki rientävät ulos katsomaan mitä on tekeillä .Tiina jatkaa iloista hihkumistaan, joulu tulee – joulu tulee, kun Taavi- tonttu antaa hänelle entistäkin lujemmat vauhdit kelkallaan.
Ja toden totta, joulu itse saapuu kylään majesteettisesti astellen.
Pappilassa kirkon vieressä ovat valot palaneet jo aamuvarhaisesta saakka. Kirkkoherra on kiiruhtanut valmistelemaan joulusaarnaansa, ja suntio on lämmittänyt kirkkoa jo eilisestä saakka. Suuressa kirkossa kun on kirkonmenot talviaikaan vain jouluna ja pääsiäisenä, muulloin kirkonmenot ovat pienessä kirkossa. Tänään molempien kirkkojen kellot soivat vuorotahtiin julistaen joulurauhaa kaikkialle maailmaan.
Raatihuoneella Päätonttu etsii arkistokaapista joka vuosi luettavaa joulurauhan julistusta ja sen löydettyään lukee sen huolellisesti läpi ja harjoittelee esitystään. Joulurauhan julistus luetaan näet raatihuoneen edessä juhlavin seremonioin.
Metsuri-tonttu on juuri kaatanut suuren kuusen ja nojailee kirveensä varteen ja seuraa joulun saapumista ja hänestä joulun saapuminen on aina yhtä suuri ja ihmeellinen tapahtuma sitten kolmeensataan vuoteen.
Leipuri- tonttu on myöskin tullut ulos jauhonpölyisestä pakaristaan ja ihastelee joulun saapumista.
Timpuri- tontulla on työ vielä vähän kesken, hän näet laittaa linnulle pesää talven keskelle.
Muurari- tonttu asettelee vielä viimeisiä tiiliä paikoilleen pihalaattaa varten.
Oppimestari tonttu on jo istahtanut odottamaan maittavaa jouluateriaa joulupöydän ääreen koulutalon ulkopuolelle ja hänen muorinsa tarjoilee makoisaa ruokaa.
Enkelit aloittavat kauniin, moniäänisen laulun säestäen sitä soittimillaan….Maa on niin kaunis, kirkas luojan taivas, ihana on sielujen toivio tie… laulu kiirii kautta koko kylän jokaiseen sen kolkkaan, ja tuo jokaiselle joulumielen pitkän uurastuksen jälkeen.
Kylän vahtikoiratkin kuuntelevat ihmeissään ihanaa laulua ja joulumieli tarttuu niihinkin. Ilmassa leijailee ihana, vasta paistetun piparin tuoksu ja siihen sekoittuu monet muut ihanat joulun tuoksut. Oikein vesi herahtaa kielelle noita tuoksuja haistellessa.
Metsätonttu on tullut ulos sienitalostaan ja kuuntelee herkistyneenä hänkin kaunista laulua, johon hänkin jo taitaa yhtyä möreällä äänellään.
Kylän laidalla nasulassa loikoillaan tyytyväisinä maukkaan aterian jälkeen. Nöf – mikä on tuo laulu, joka on noin kaunis ja mitä se tarkoittaa nöf- nöf- kysyy pikku possu ihmeissään? Röh – röh sanoo iso possu, se on laulu, joka kuullaan joka joulu, ja aina se on vain niin ihana röh- röh. Se tarkoittaa sitä, että maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto, ja mekin saamme omenoita ja luumuja, kauraa ja muita herkkuja vatsan täydeltä ja ihanan lämmintä kurria tonkallinen odottaa meitä. Muusta minä en tiedä, sanoo iso possu ja kallistautuu pahnoilleen pitkäkseen.
Omenatalossa hiirivaari on jo ehtinyt istahtaa keinutuoliinsa piippua polttamaan ja pieni Hipsu hiiri leikkii lahjaksi saamallaan junalla ja yrittää viheltää kuin juna, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hiirivaaria hymyilyttää ja hän muistelee omia joulujaan, jolloin hänkin toivoi lahjaksi milloin kelkkaa milloin suksia. Saiko hän niitä, sitä hän ei jaksa enää muistaa. Joulun tunnelmat ovat kuitenkin kirkkaina mielessä ja ulkoa kuuluva kaunis joululaulu palauttaa vanhat muistot mieleen. Hän huokaisee ja vaipuu ajatuksiinsa.
Joulu on siis tullut kaikkine ihanine lauluineen, tuoksuineen ja muistoineen pohjolan pohjoisimpaan kolkkaan, kylään nimeltä Joulu.
Kirjoittanut kylän tarinan ja maalannut posliinit Kaarina Tiili opettajanani on toiminut Varpu Mustonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti